Kesätyöt sairaalassa, osa 2

No niin, eli mitä minä oikeasti tein siellä sairaalalla päivittäin?

Työaikani alkoi aamuisin klo 7:30. Tällaiselle sängyssä notkujalle se tuntui aluksi ihan käsittämättömältä, että koko kesä pitäisi herätä niin aikaisin. Käytännössä minulle sopii kuitenkin hyvin se, että jokin pakottaa ylös sängystä ajoissa. Plussaa on myös se, että kun työ alkaa aikaisin, se myös päättyy ajoissa, joten kesäpäiviin jäi runsaasti vapaa-aikaa esim. rannalla vietettäväksi. :) Työaika oli joustava ja sain päättää päivän kulusta melko itsenäisesti (tietyt realiteetit huomioon ottaen), mikä oli avoapteekissa työskenneelle uutta.

Työskentelypaikkojani olivat sydän- ja sydänvalvontaosasto. Sydänosastolla oli muutama kymmenen vuodepaikkaa ja se on ns. vuodeosasto. Potilaat olivat siellä hoidossa erilaisista sydän- ja verenkiertoelimistöstä johtuvista syistä – toiset akuutimmissa vaivoissa, toiset ei-niin-akuuteissa. Jotkut kävivät sovitusti kontrolleissa tai tietyin väliajoin toistettavissa hoidoissa. Hoitoajat vaihtelivat ymmärtääkseni 1 päivästä noin viikkoon, jotkut olivat siellä pidempäänkin. Sydänvalvontaosastolla on pienempi määrä potilaita. Sinne voi päätyä, jos esimerkiksi sydämen toiminta heikkenee ja potilas tarvitsee jatkuvaa vahtimista tai tarkkailua. Se on tavallaan välitila vuode- ja teho-osaston välillä ja siellä on enemmän hoitajia potilasta kohden kuin vuodeosastolla.

No niin, eli saavuin pukukoppien kautta osastolle puoli kahdeksan maissa aamulla. Ensin marssin sydänvalvontaosastolle tekemään “aamutoimet”. Se sisälsi lääkevarastojen tarkistuksen ja lääkkeiden tilaamisen. Joskus piti käydä hakemassa pikaisesti tarvittavaa lääkettä päivystysvarastosta tai joltain toiselta osastolta. Joskus piti lähetellä vanhentuneita tai tarpeettomia lääkkeitä takaisin apteekille hävitettäväksi. Kun olin käsipelillä tarkastanut, että kaikki on kunnossa, otin aamukahvin/vesilasillisen/jotain ja siirryin tietokoneelle tekemään päivän tilaukset ja tarkastamaan, mitä osaston potilaille ja heidän lääkityksilleen kuului. Lisäksi saatoin tehdä käyttövalmiiksi suoneen meneviä lääkkeitä, lähinnä antibiootteja.

I.V. (intravenous, laskimoon) antibiootit ovat yleensä lasi- tai muovipulloissa jauheena. Jauheeseen pitää lisätä tietty määrä nestettä – steriiliä vettä, keittosuolaliuosta, glukoosiliuosta, … – määrä riippuu siitä, miten lääke annetaan. Jos se annetaan boluksena eli “kerralla”, nestettä laitetaan melko pieni määrä (noin 20 ml). Jos se pitää antaa infuusiona eli pitkäkestoisempana “tippana”, se laimennetaan luonnollisesti suurempaan nestemäärään. Eri lääkkeillä voi olla eri liuotusvaatimuksia, koska esimerkiksi liian laimea liuos ei välttämättä säily riittävän pitkään käyttökelpoisena.

Näihin aamutoimiin meni kerrasta riippuen 1-3 tuntia. Sitten siirryin sydänosastolle, jolla vietin suuremman osan työajastani. Siellä tein heti ensimmäisenä samat asiat kuin sydänvalvontaosastollakin eli tarkistin varastot ja pistin tilaukseen tarvittavat lääkkeet sekä hankin nopeampaa reittiä mahdolliset pian tarvittavat puutteet. Sitten katsoin, miten paljon osastolla menee antibiootteja tai muita i.v. lääkkeitä ja suunnittelin päivän ohjelmaa sen mukaan. Suoneen menevät lääkkeet pitää valmistaa mahdollisimman aseptisesti, koska ihmisten verisuoniin ei luonnollisestikaan haluta bakteereja tms. epäpuhtauksia. Jos sellaisia lääkkeitä menee paljon, niin niiden tekemiseenkin menee melko paljon aikaa.

Toinen suurempi rutiinijuttu sydänosastolla oli lääkkeiden jakaminen lääketarjottimille. Se oli varsinkin alussa todella hidasta, koska lääkelistoilla voi olla lääkkeitä eri kauppanimillä kuin mitä sairaalan valikoimassa on. Alussa, kun en yhtään muistanut ulkoa kauppanimien vastaavuuksia, tiennyt miltä eri tabletit ja kapselit näyttävät, enkä aina kaappien järjestystäkään, lääkkeiden jakamiseen meni varmaan puolet työpäivästä (vrt. loppukesästä tein sen yleensä ~tunnissa tai reilusti alle). Lisäksi jaetut lääkkeet pitää tietysti tarkistaa jakovirheiden varalta (meillä oli tuplatsekkaus eli jakaja tarkistaa lääkkeensä ja lisäksi hoitaja tarkastaa antamansa lääkkeet antaessaan ne potilaalle).

Kun edellämainitut asiat oli tehty, siirryin yleensä tarkistamaan potilaiden lääkityksiä, mistä kerroinkin jotain edellisessä postauksessa. Kävin listat potilas potilaalta läpi, tutkin niitä erilaisista lääkitys- ja yhteisvaikutustietokannoista ja vertailin niitä (osaamiseni mukaan) potilaiden laboratoriotuloksiin. Jos huomasin jotain mielestäni outoa, sanoin siitä lääkärille tai hoitajille. Alussa puutuin aika paljon merkityksettömiinkin asioihin, mutta kesän edetessä aloin oppia huomaamaan, milloin riskit ovat merkittäviä ja milloin niihin ei kannata puuttua. Aloin päästä tämän taidon oppimisessa vauhtiin kesän aikana – valitettavasti työt loppuivat sen osalta vähän lyhyeen :P Jäipähän opittavaa tulevaisuuteenkin.

Näiden lisäksi selvitin vastauksia erilaisiin kysymyksiin, mitä hoitajilta tai lääkäreiltä tuli ja hoidin kaikenmoisia juoksevia asioita. Kerran viikossa osastoilla oli osastopalaverit ja niiden lisäksi kerran viikossa tapasimme osastofarmaseuttien kesken ja palaveerasimme. Palavereissa saattoi olla jonkin tietyn asian opettamista, kertaamista, hälyttävien asioiden käsittelyä, käytäntöjen parantamista, vuoden toteutumisen seurantaa ja kaikkea mitä nyt työyhteisössä ja -yksikössä voisi kuvitella olevan. Mukavia kokoontumisia kaiken kaikkiaan.

Joinain päivinä luppoaikaa jäi vähän enemmän, jolloin oli hyvin aikaa keskustella hoitajien ja lääkäreiden kanssa asiasta ja asian vierestä. Tykkäsin todella paljon siitä, että tällaisille jutteluille jäi aikaa ja sitä pystyi tekemään työn ohessakin. Niin ne tiimit muodostuu. :)

This entry was posted in Arki, Käytäntö, Työ. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>