Andalusian taikaa

Matkasimme neljän hengen porukalla 21.3.-29.3. Etelä-Espanjan Andalusiassa. Minulla ei ollut Andalusiasta juurikaan ennakkokäsityksiä, mitä nyt ne kuuluisat hiekkarannat ja lämmintäkin kai pitäisi olla. Lassi oli pääosin vastuussa reitistä. Ensimmäisen yöpaikkamme respamies, sanoi, että kun ihmiset ajattelevat Espanjaa, he ajattelevat Andalusiaa. Ehkä se oli totta? En ainakaan suuresti ole eri mieltä.

Minä ja Lassi lensimme lauantaina päivästä Malagaan, jonne myöhemmin illalla saapuivat Kimmo ja Mikko Oulusta. Malagassa oltiin pari päivää, minkä jälkeen vuokrasimme auton ja ajelimme suunnilleen tällaista reittiä: klik. Matkan alku ei ollut mikään paras, sillä sisarenlapsiani kiertänyt pahoinvointi iski minuun matkaa edeltävänä yönä ja onnistuin oksentamaan niin rajusti, että silmien ympärille tuli verenpurkaumia… Onneksi mitään muuta ei enää tullut ulos, mutta ensimmäiset pari päivää olo oli silti vähän epämääräinen, mikä vähän laski mielenkiintoa lentämiseen (josta muutenkaan en pidä, koska korviin sattuu ja olo on epämukava, vaikka nenäsuihkeet ja muut ovatkin käytössä) sekä Malagassa hengailuun ja kaikkeen ihanaan ruokaan, mitä siellä oli saatavilla.

Olimme Malagassa 2 yötä Feel Hostel Sohossa, jossa meillä oli 4 hengen apartment keittiöineen – tosin Kimmo joutui nukkumaan sohvalla (kuten tavallista ;P). Paikka oli kiva  ja ilmeisesti silloin tällöin siellä tarjoillaan kunnon meiningillä Paellaakin. Sijainti oli vähän sivussa turistiytimestä, mutta kävelymatkat olivat niin lyhyitä, että eipä tuo haittaa. Poikia odotellessa kävimme Lassin kanssa vähän kiertelemässä puistossa, joka hostellimiehen mielestä ei ollut mitenkään erityinen. Meistä se kyllä oli tosi siisti – huomasi, että taas on loikattu jonkin verran Maapalloa etelään päin.

Kuva puistosta 1

Kuva puistosta 2 Kuva puistosta 3

Kävimme syömässä vanhassa kaupungissa kunnon meksikolaisessa, Cantina El Calambritossa. Ruoka oli ihan tajuttoman hyvää eikä hinta kirpaissut liikaa. Tosin minun ja Kimmon cheviche-valinta ei mennyt ihan putkeen. Odotukset: ihanaa mureaa sitruunaista lohta. Käytäntö: kala olikin turskaa ja ihan vasta marinoitu. Oli se ihan hyvää, mutta odotuksiin nähden pettymys. Omapa on vikamme. :P

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMalagan vanhaa kaupunkia

 Jälkimmäisenä päivänä käppäiltiin vanhassa kaupungissa, katedraalissa, kuuluisassa El Pimpi -ravintolatalossa, paikallisessa Alcazaba-arabilinnoituksessa (opiskelijan sisäänpääsymaksu oli jotain 60 snt) lämmittelemässä Granadan Alhambraa varten sekä tavattiin Kimmon paikallista pelituttua, joka näytti, miten Andalusiassa syödään tapaksia: ostetaan euron caña eli parin desin olut ja tilataan  kylkeen juomaan kuuluva tapas, jotka usein olivat yllättävän isoja annoksia. Sää oli vähän viileä (= ~15 astetta) ja pilvet roikkuivat alhaalla, mutta aurinkoakin saatiin maistaa. Kun aurinko paistoi ja kiipesimme linnoitusmäkeä ylös, olimme ihan tyytyväisiä pääosin vallitsevaan pilvisyyteen. Hiekkarannan hiekka oli tummaa – biitseilemään emme kerenneet, mutta kävimmepä edes tepastelemassa.

El Pimpi

Kun saimme auton alle, ajoimme kohti Andalusian suurta vuoristoa, Sierra Nevadaa. Kesärenkaat alla ja luminen vuori edessä… Tuuri kävi, eikä tiellä ollut lunta missään kohtaa. Sankkojen sumupilvien jälkeen pääsimme korkeimmalle alueelle (tai ainakin tien osalta korkeimmalle meidän reitillämme), jossa näytti ihan suomalaiselta mäntymetsältä. Vuorten toisella puolella aukeni laaja tasanko tuulivoimaloineen ja kylineen. Maisema oli sellainen, että pitihän siellä parit katu-uskottavat bändikuvat ottaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA Vuorten jälkeen saavutimme jossain vaiheessa Granadan, joka on lyhintä reittiä vain noin sadan kilometrin päässä Malagasta. Me otimme pienen kiertotien. Harmi, ettei reitille mahtunut Sierra Nevadan itäreunalla oleva Euroopan ainoa “oikea aavikko”, Tabernas, jossa on kuvattu myös mm. Hyvät, Pahat ja Rumat. Ehkäpä vielä joskus…

Granadassa heitettiin kamat nopsasti hotellille ja siemailtiin parit oluet ennen pikakävelyä Alhambraan, jonne olimme ostaneet liput kello kuuden sisäänkäynnille. Respa sanoi ajan olevan todella rajallinen kaiken läpikäyntiin, koska siellä on palatsia ja arabialaisia puutarhoja ja ties mitä… No, onnistuimme silti! Ja olihan se paikka ihan uskomaton. Miksei enää jakseta rakentaa niin yksityiskohtaisia taideteos-taloja? Kiitos, arabialaiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA Alhambrasta voisi ladata varmaan sata kuvaa eikä sekään riittäisi antamaan oikeutta sille paikalle. Huhhuh. Alhambran jälkeen käytiin vaihtamassa kuivaa vaatetta päälle ja sitten lähdettiin syömään Granadan kuuluisia tapaksia (samaan tyyliin kuin Malagassa). Siellä vain paikat näyttivät menevän opittua aiemmin kiinni. Kävimmepä silti autenttisessa paikassa, josta sai hyvää talon viiniä sekä ainakin juustoa, itse marinoitua paprikaa, uppopaistettua pikkukalaa ja paikallista makkaraa. Toisen paikan appeet sisälsivät kalapihvileipää, cañaa sekä Jeesuksen ja Marian kuvilla tapetoidut seinät ja Semana Santa -videoinnin. Aitoa menoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavana päivänä ennen lähtöä kiertelimme Granadan katuja ja turistikojuja. Etsimme kuuluisaa katutaidetta – “Espanjan Banksya”, mutta löysimme vain jättimäisen oranssin kissamaalauksen, joka oli kyllä hieno. Puolen tunnin kävelyreissulta olimme vain odottaneet vähän enemmän.

Granadasta starttasimme sitten kohti Rondaa, joka on jyrkän rinteen viereen rakennettu kaupunki ja jossa rotkon erottamat kaupungit on joitain satoja vuosia sitten yhdistetty yli sata metriä korkealla sillalla. Koko matkan jatkuivat vehreät viljelymaisemat, tuulimyllypuistot ja erikokoiset vuoristot ja tie oli loistavassa kunnossa. Pikku hiljaa alkoi myös painua tajuntaan, miten vähän koskematonta luontoa tässä(kin) maassa on… Matkalla pysähdyimme yhdessä lukuisista “poble blancoista” eli valkoisista kylistä, Setenil de las Bodegasissa, joka on rakennettu osittain kallion sisään. Söimme myös ehkä parhaan possun potkan ikinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rondaan päästessämme oli jo melkein pimeä. Lähdimme iltakävelylle ja syömään. Jyrkänteeltä alas katsoessa näkyi pelkkää mustaa ja kuului kummia ääniä. Lepakoitakin lenteli ympäriinsä ja välillä niiden kaikuluotaukset kaikuivat korvissa. Italialaisen ravintolan sieni-kinkku-pizza oli jännää, mutta hyvää. Seuraavana päivänä saimme tahtomattamme astetta isomman kävelyretken, kun kävimme katsomassa kaupunkia alhaalta päin. Kävelyretken piti olla noin 1,5 tuntia, mutta lenkin ylöskiipeämisosuus ei ollutkaan kovin selkeästi merkitty ja monilla poluilla oli portit… Hiki valui, kännykkäkartat oli tiiviissä käytössä ja vahtikoirat haukkuivat, mutta lopulta löysimme tien ylös. Ylhäältä kaupungista näkyi vuoren rinteeseen hakatut portaat, joille olisi kai oikeasti pitänyt suunnistaa – harmi, ettei se näkynyt hotellin kartassa. Ehdimme hakea tavaramme hotellilta ja käpytellä parkkeeratulle autollekin 5 minuuttia ennen parkkiajan loppua, huh! Kokis maistui karauttaessamme matkaan. Mutta maisemat olivat sen arvoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten startattiinkin auto ja ajeltiin erinäisiä mutkateitä pyörähtämään muutama tunti Gibraltarilla, joka on Brittien “merentakainen alue”. Oli kyllä jännää – heti kun ylitettiin raja, meno oli kuin espanjalaisessa Englannissa tai Lontoon vanhoissa osissa, paitsi että kadut olivat vähän kapeampia. Gibraltarin vuoren päälle menevä roikkuhissi oli tuulen vuoksi suljettu, mutta onneksi samalla hinnalla paikalliset taksikuskit käyttivät tunnin kierroksella olennaisissa paikoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA Gibraltarilta ajoimme yöpaikkaamme kansallispuiston läpi – harmi vain, että oli jo pimeää, koska näkymät olisivat varmaan olleet hienot. Ennen kansallispuistoa ajoimme läpi kostean maaseudun, jossa jokaisen sähkötolpan päässä näkyi olevan haikaroilla pesät. Yövyimme Arcos de la Fronterassa Hotel los Olivossa, joka oli kyllä huippu. Aamiainen oli ehkä reissun paras ja sen sai nauttia istuskellen vehreällä verannalla. Tsaijai.

Aamulla kävimme käppäilemässä tässä pikku kaupungissa ja parhaalla näköalapaikalla oli lintukouluttaja, jolla oli vaikka mitä petolintuja käsiteltävänä. Tipin hinnalla niitä sai kantaa ja silitellä. Huuhkaja painoi varmaan lähemmäs 10 kg, tai siltä se ainakin tuntui. Osa linnuista oli niin rauhallisia, että kävi kyllä mielessä, mitä niille oli annettu…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Arcosista ajettiin luonnonpuistoreittiä Cordobaan katsomaan Mezquita-katedraalia, joka on alunperin ollut muslimitemppeli. Sitten paikan valtasivat katolilaiset ja rakensivat temppelin sisään oman katedraalinsa. Se oli kyllä todella hieno sekoitus. Paikka aiheuttaa skismaa, koska katolilaiset eivät anna muslimien rukoilla katedraalissa. Idiotismia, sanon minä. Paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikka sielläkin piti liikkua aika kiireessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERACordobasta hurruutimme pikaisesti moottoritietä pitkin Sevillaan, jonne vihdoin jätimme auton. Täälläkin oltiin noin 10 minuuttia ennen Europcarin toimiston sulkemisaikaa. :P Sitten otimme taksin apartmentiin, joka oli aika lähellä paikallista katedraalia. Ihanaa, kun ei tarvinnut huolehtia pariin päivään checkoutista tai autosta. Oma kattoterassi oli myös aika makia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Sevillassa auringonpaahde oli kyllä jo maaliskuussa aika hirvittävä. Mutta “talvella” on hyvä reissata, koska turisteja ei ollut häiriöksi asti. Barcelonassa esimerkiksi nyt huhtikuussa, turistikauden alettua, kirkoista tuli maksullisia ja suosituimmilla ostoskaduilla ei meinaa mahtua kauppoihin sisään. Jeejee.

Tokavikana iltana käytiin paikallisten suosimassa viini-tapasbaarissa, jossa tapasimme itse tehtyä sähkötupakkapiippua polttelevan Sibeliuksen näköisen miehen, joka oli kuulemma asunut jo 30 vuotta Sevillassa. Alun perin hän oli jonkin saksalaisen laivan radiomies, mutta joku oli sitten hänet Sevillaan raahannut ja hän oli ihastunut ja jäänyt. Jännä tyyppi! Hän myös ohjasi meidät ostamaan talon viiniä, joka maksoi vain 90 snt/lasi – ylläri, että se oli ainoa tynnyri, jossa ei lukenut mitään.

Sevillassa yleisesti kuljailtiin ympäriinsä ja syötiin hyvin. Mukava kaupunki. Viimeisenä iltana käytiin katsomassa flamencoa, joka oli kyllä ihan uskomattoman intensiivistä. Lavalla olivat vain kitaristi, laulaja ja tanssija. Katsojia noin 50. Pieni sali. Kovaääninen tunteikas laulu ja intohimoinen tanssija. Flamencoa pitää päästä katsomaan uudestaankin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nähtiin muuten tuo tanssija vielä esityksen jälkeenkin, kun istuimme läheisellä terassilla oluilla. Vaatteet olivat vaihtuneet ihan normaaleihin nuorisokamoihin, mutta meikeistä juuri ja juuri tunnistin. Jännä oli ero!

Kiitos kaikille matkasta ja Lassille suurimmasta suunnitteluvastuusta. Välillä kävi mielessä, että uusilla tiedoilla – ehkä vaihtokohde olisikin pitänyt valita Andalusiasta. Mutta ei auta valittaa, siistiä on täälläkin. Lähitulevaisuudessa lykännen ilmoille Pyreneiden reissusta tekstiä ja kuvia. :)

 

This entry was posted in Vaihto. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>