Graduttaa

Do diin, en tullut valmiiksi proviisoriksi ihan vuoden vaihteessa enkä helmi-maaliskuun vaihteessa myöskään. Enkä ihan vieläkään.

Mutta ensimmäinen “valmis” draft-versio gradusta on nyt laitettu varsinaista viilausta varten ohjaajille. Todella kiinnostavaa on ollut kirjoittaminen, ja on sitä saanut lähes joka päivä aina joitain tunteja tehtyäkin. Labratöiden loputtua olen ominut labrasta oman nurkan, jossa on iso tietokonetuoli ja tietokonekaiuttimet, joilla olemme kuunnelleet kaikenmmoista musiikkia jo joskus syksyllä mainitun Erasmus-harjoittelijan kanssa. Hän on jatkanut laboratoriotyöskentelyä muiden projekteissa minun hypättyä kirjoituspuolelle.

Harmi, ettei labra-aikana saanut kirjoiteltua tänne mitään. Oli todella mukavaa ja kiinnostavaa ja pääsimme seuraamaan farmasian tutkimusryhmien arkea omien projektiemme lomasssa. Mitään valtavia mokiakaan ei sattunut missään työvaiheessa, joten voi kyllä olla tyytyväinen. Lisäksi helpotimme ihmisten tulevaisuuden työtä suuresti luetteloimalla noin 100 laatikollista seeruminäytteitä excel-tiedostoon… Tarvitsin niitä itse määrittääkseni, ovatko tutkimieni istukoiden omistajat polttaneet raskauden aikana. Ja niitä tarvittavia näytteitähän ei löytynyt ennen kuin ne oli luetteloitu, joten sama oli sitten luetteloida Kaikki. Kun noin 10 laatikkoa oli enää jäljellä, tajusin, että näyteputkien kyljessä on viivakoodi. Lähes koko homman olisi siis voinut hoitaa koneellisesti… Sain kuitenkin hankittua viivakoodinlukijan jostain laitoksen syövereistä ja loin sen käyttöä helpottavan excel-tiedoston, joten työn jatkajan elämä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Tosiaan, ihan jänniä tuloksiakin tuli kaiken labrassa puurtamisen jälkeen. Sieltä löytyi odottamaton muutos yhden entsyymin aktiivisuudessa. Tässä sitä sitten yritetään tutkia, mistä se mahdollisesti johtuu. Isot ihmiset saattavat saada tuloksista julkaisuakin aikaan. Jännää!

Kirjoittaessa olen oppinut paljon kilpirauhaseen liittyvistä sairauksista ja ylipäänsä ymmärtänyt uudella tavalla sen tuottamien hormonien ja niiden säätelyn tärkeyden. Ja kilpirauhastasapainon merkityksen raskauden aikana. Lisäksi istukka on mielestäni ehkä siistein elin ikinä – todella fiksu systeemi, miten esimerkiksi istukan solut tunkeutuvat äidin puolelle kohtuun ja alkavat erittää hormoneja, jotka käskevät äidin käyttää energiakseen rasvahappoja, jotta sikiön hyödynnettäväksi jää enemmän sokereita.

Gradun ohessa otin huvikseen vielä muutaman kurssin tähän maalis-huhtikuulle. Nutrigenomics-kurssilla opiskellaan erilaisten metabolisten sairauksien ja ilmiöiden molekulaarista ja geneettistä taustaa (tyypin 2 diabetes, liikalihavuus, syöpä, ikääntyminen, metabolinen oireyhtymä, …) ja täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan ymmärtänyt näitä asioita sillä tasolla kuin nyt! Harmi, etten koskaan aiemmin ole tajunnut näiden huippujen biolääketieteen maisteriohjelman kurssien olemassaoloa. Onneksi pääsin edes tälle yhdelle kurssille.

Sitten ajattelin käydä myös ~välittömästi työelämässä hyödynnettäviä lääkkeiden myyntilupiin liittyviä kursseja. Toinen ihan perusteista ja toinen kurssi sisältää sitten myyntilupahakemuksen tekemisen parityönä.

Näiden juttujen ohella on myös kova työnhaku menossa. Muutamme pk-seudulle huhti-toukokuun vaihteessa ja olisi kiva saada töitä, jottei sitten toimettomana tarvitse aikaa viettää.  Mitä enemmän erilaisia työpaikkailmoituksia selaa, sitä enemmän kiinnostaa taas kaikki. Miltähän polulta sitä itsensä vielä löytää?

This entry was posted in Arki, Gradu, Opiskelu, Työ, Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>