Gradun käytännön osa lähestyy…!

Palaveerasimme ohjaajien kanssa gradusta viime viikon alussa. Asiaa alkaa olla jo ihan hyvin, tekstiä pitää tiivistää taulukoiksi (kuten olin olettanutkin) ja niin edelleen. Minulle selkeästi taulukoina ajattelu on aika vaikeaa. On rajoittavaa, kun muuten hyvälle taulukolle tulee A4-sivun rajat vastaan, teki taulukosta minkä suuntaisen tahansa. Ehkä se pitäisi vain tehdä ja huolehtia formaatista myöhemmin, niin kuin näissä pitkissä töissä yleensäkin. Hankin tieteellisten taulukoiden tekemiseen vähän taustamateriaalia netistä ja yhdeltä kurssilta, jolla tiedän näitä asioita käsitellyn.

Taulukkoasia on vähän hidastanut tekstiosan kehittymistä, mutta ehkä se saakin nyt olla vähän tauolla, koska labratyön pitäisi alkaa tässä lähipäivinä. Kun tiedän, mitä altisteita tutkitaan, niin on helpompaa taas suunnata kirjallisen työn fokusta…

Tutkimusaineistona on Kuopio Birth Cohortin (KuBiCo) eli Kuopion syntymäkohorttitutkimuksen aikana kerättyä data-aineistoa. Sieltä etsitään sopiva lääkeainealtistus, jolle riittävän moni raskaana oleva nainen on altistunut niin, ettei käytössä ole liikaa muita lääkkeitä tai vaikka äidillä ole sairauksia, jotka voisivat vääristää tuloksia. Sitten pitää tarkastaa, onko näistä kyseisistä raskauksista otettu näytteet riittävän monesta istukasta.

Näytteistä tehdään mössöä (mikrosomeja), josta on poistettu osa solujen rakenteista, mutta esimerkiksi niiden erittämät entsyymit ovat vielä jäljellä. Laboratoriossa mittaan istukkanäytteiden entsyymiprofiilit ja vertailen lääkkeelle altistuneiden ja altistumattomien profiileja. Näin saadaan ehkä jotain uutta tietoa lääkkeiden raskaudenaikaisista vaikutuksista ja siitä, miten se näkyy syntyvässä ja kasvavassa lapsessa. Jos entsyymiprofiileista löytyy merkittäviä eroja, niin täydellisessä tulevaisuudessa jotain syntyvien lasten sairauksia tai muita ongelmia voitaisiin ennustaa ja ehkä jopa parantaa ennen syntymää. Itsekin olen lisäämässä yhden heinänkorren siihen suovaan. Yksi jännimmistä jutuista tässä on se, että näytteet ovat ihan oikeista ihmisistä, asuinkaupungistani ja ihan lähivuosilta. Ajankohtaista settiä, siis :) Ja älkää huoliko, kaikki tiedot ovat anonyymeja ainakin minulle.

Tällä viikolla piti tosiaan aloittaa käytännön labratyön tekeminen ja ohjaajan etsiä minulle sopivat keissit ja kontrollit. Ohjaajien kiireiden ynnä muiden seikkojen vuoksi päädyinkin itse tutustumaan aineistoon. Minun on hyvä tutustua aineiston tyyliin ja ohjaajien aikaa on turha käyttää excel-taulukoiden selailuun. :P Olen nyt pari päivää kaivanut sieltä tiettyjen lääkeaineryhmien käyttäjiä. Huomenna tarkastan vielä, että ovatko käyttöaiheet yhteneviä ja onko altistusta tapahtunut esim. koko raskauden ajan, osassa raskautta vai onko käyttö lopetettu ennen raskaaksi tuloa. Sitten toivottavasti tehdään parin ryhmän väliltä päätös, että kummat valitaan tutkimukseen.

Ensi viikolla sitten toivottavasti päästään labraan asti sähläämään. \o/

Posted in Gradu, Käytäntö, Opiskelu | Leave a comment

Lääkkeiden myyntitavat, -luvat ja -paikat

Aika vähissä on ollut lääkepoliittinen pohdiskelu tässä blogissa viime aikoina.

Kesän aikana on kuitenkin ollut taas usempia aika mielenkiintoisia kohuja kiertämässä lääkealan ihmisten somessa. Aiheina ovat olleet ainakin herkullinen 5 tunnin e-reseptikeskuksen katkos viime viikolla, apteekkien perustamisoikeuden laajennus ja Fimean alueellistamisongelmat.

Aloitin tämän blogin kirjoittamalla mielipidekirjoitusten vaihdosta, jossa Päivittäistavarakauppa halusi lääkkeet myyntiin tavallisiin kauppoihin. Keskustelu ei suinkaan päättynyt tuolloin vuonna 2010.

25.7.2015 Hesarista löytyi mielipidekirjoitus a’la Mikko Kiesiläinen ja Antero Vartia (Vihreiden kansanedustaja). Sen pointtina lyhyesti oli, että apteekkitoimialalla on liian vähän kilpailua. Heidän mielestään se tulee kuluttajille kalliiksi. Hyvällä liikepaikalla apteekin pitäminen on liian kannattavaa verrattuna syrjäseutuihin. He korjaisivat tilanteen siirtymällä valtakunnallisesta hinnoittelusta “enimmäishintoihin” ja antamalla apteekkilupa kaikille pätevyysvaatimukset täyttäville. Tällä hetkellä ne ovat proviisorin tutkinto ja hyvät edellytykset apteekkiliikkeen harjoittamiseen (lisätietoa Lääkelaista ja Fimean sivuilta).

5.8.2015 Fimean johtaja Sinikka Rajaniemi vastasi kysymyksellä “Kenen etua apteekkijärjestelmän pitäisi palvella”, jossa hän tähdensi, että apteekkien rooli on palvella lääkkeiden käyttäjiä tasapuolisesti (kaikkialla kaikille samat hinnat ja palvelut) sekä toimia terveydenhuollon/-huollollisten tavoitteiden mukaisesti, ei pelata mukana markkinataloudessa. Myös Apteekkariliiton pj avasi apteekkien näkökulmaa asiaan HS:ssä 31.7.2015.

Minustakaan apteekki- ja lääkekorvausjärjestelmät eivät ole täydellisiä, mutta alan ihmisenä tiedän näiden epätäydellisyyksien taustat ja logiikan. Parannuksia tehdään koko ajan.

1. Minusta on hyvä, ettei apteekkeja perusteta vapaasti.

(Huom, minustahan tulee proviisori, joten voisi luulla että haluaisin laittaa vapaasti “rahasammon” pystyyn niin pian kuin mahdollista. En halua.)

Apteekkilupien määrää ei ole rajattu vaan niitä perustetaan lisää niin, että kunta tai Fimea tekevät aloitteen uuden apteekkiluvan perustamisesta tarveharkinnan perusteella (Lääkelaki, 41§) ja Fimea tekee aina lopullisen päätöksen apteekin perustamisesta. Lääkelaissa määrätään, että apteekkitiheyden tulee olla sellainen, että väestö voi saada lääkkeet vaikeudetta, jos vain mahdollista.

Viime vuoden sisään apteekin perustamisperusteisiin tuli, tai ainakin pian tulee, sellainen muutos, ettei (en muista tarkkoja sanamuotoja) tarveharkinnassa huomioida enää pelkästään alueen asukasmäärää vaan myös asioijamäärällä on merkitystä – tällä siis käytännössä avataan mahdollisuus perustaa apteekkeja kaukana asutuskeskuksista oleviin kauppakeskuksiin ja vastaaville alueille, joilla vakituista väestöä ei ole paljon, mutta ihmisiä kuitenkin riittää.

Muitakin joustoja on olemassa: apteekeilla voi olla sivuapteekkeja (max 3 per apteekkilupa, pl. Helsingin yliopiston apteekki, jolla on oikeus 16 sivuapteekkiin), sivuapteekkia pienempiä palvelupisteitä ja verkkoapteekkeja, joiden ylläpidosta myös määrätään lääkelaissa.

Kun apteekkilupia perustetaan tarveharkinnan perusteella ja lääkkeiden hinnat ovat kaikkialla samat, niin apteekit kilpailevat pääosin palvelun laadulla ja tarvekartoituksen perusteella tehtävällä lisämyynnillä. Muita kilpailuvaltteja ovat lääkkeiden saatavuus, palveluajat sekä nykyään mahdollistettu verkkoapteekkitoiminta. Apteekit ovat osa terveydenhuoltoa. Siellä työskentelee ainakin 3-5 vuotta tieteellistä korkeakoulutusta saanut henkilökunta eikä “vastaanotolle” pääsyyn vaadita muuta kuin oven avaus. Palvelusta maksetaan vain parin euron toimitusmaksu, joka tulee vain reseptien toimittamisesta. Lääkkeistään voi jutella vaikka tunnin ja siitä ei mene muuta maksua. Tähän toki halutaan muutosta, koska apteekkien pyörittäminen ja apteekin henkilökunta eivät ole halpoja.

Tämän lisäksi apteekkien palveluvalikoima lisääntyy koko ajan: esimerkiksi kosmetologeja, sairaanhoitajia ja jalkahoitajia työskentelee joissain apteekeissa. Farmaseuttinen henkilökunta voi kartoittaa lääkityksen ongelmakohtia. Proviisorien oikeutta reseptien uusimiseenkin ajetaan.

Minusta olisi surullista, jos apteekkeja olisi joka nurkalla ja kilpailun nimissä kannustettaisiin epämääräiseen lääkkeiden käyttöön ja hyllyt notkuisivat erilaista vähänkin hyvinvointiin sidoksissa olevaa krääsää. Jo nyt joidenkin tuotteiden apteekkimyyntiä voi minusta kyseenalaistaa, mutta olen kuitenkin valmis niiden myyntiä kannattamaan (pl. luontais- ja uskomushoidot). Toiminnan ytimen täytyy kuitenkin edelleen olla lääkejakelu ja terveyden edistäminen. Tästä apteekkien “muusta liiketoiminnasta” itse asiassa määrätään myös lääkelaissa.

Muissa maissa tehtyjen päätösten tulosseurannan perusteella apteekkien perustamisvapaus lisää niiden määrää vain kaupungeissa, jos lisää – ei syrjäseuduilla. Syrjäseutujen apteekit ovat jopa vähentyneet. Suuret kansainväliset yhtiöt apteekkiketjuineen ovat lisääntyneet merkittävästi ja joissakin maissa suorastaan hallitsevat markkinoita.  (Vogler et al. 2014: Does deregulation in community pharmacy impact accessibility of medicines, quality of pharmacy services and costs? Evidence from nine European countries, Vogler et al. 2012: Impact of pharmacy deregulation and regulation in European countries)

2. Minusta apteekkarien kadehdittu asema verotilastojen kärjessä ei edes ole erityisen kadehdittava.

Apteekit ovat tällä hetkellä aina yritysmuodoltaan toiminimiä. Se tarkoittaa, että taloudellinen ja oikeudellinen vastuu makaavat vain ja ainoastaan yhden henkilön, apteekkarin, harteilla. Apteekkarin ja apteekin omaisuutta ei voi erottaa.

Voitte kuvitella, että apteekkiluvan vastaanottaminen eli ostaminen (uusi apteekkari maksaa vanhalle mm. kiinteistön ja varaston arvon) ei ole halpaa ja siinä on sitten asunnot sun muut pantattuna pankille, kunnes lainat on maksettu. Vuoden tuloksesta Apteekkariliiton rapsan mukaan vajaa 80 % tulee reseptilääkkeistä, 14 % itsehoitolääkkeistä ja vajaa 7 % muusta myynnistä, kuten vitamiineista. Jokaisesta myydystä eurosta noin 24 senttiä jää apteekille. Tuloksesta eli myyntikatteesta apteekkari maksaa itselleen palkkaa ja varautuu tuleviin kustannuksiin ja investointeihin. Linkkaamani raportti avaa aika hyvin apteekkien yritystyyppiä ja yhteiskunnallista roolia.

Apteekin kannattavuus ei ole niin itsestäänselvä asia nykyään. Muutama konkurssi on jo nähty. Suomessa on sekä erittäin pieniä että erittäin suuria apteekkeja, vaikkakin isotkaan eivät tuota mitään multimiljonäärejä. Minua ei haittaisi vaikka tuottaisikin. Suomessa on jostain syystä valtava synti rikastua, paitsi lottoamalla tai urheilemalla. Nämä yrittäjät (niin kuin muutkin) ovat ottaneet suuren henkilökohtaisen riskin, kouluttautuneet pitkälle, tehneet paljon töitä tilanteensa eteen ja heillä on osaltaan ihmisen henki ja terveys vastuullaan. Eikö tästä pidäkin saada riittävä korvaus, jotta motivaatio hyvän työn tekemiseen säilyy?

80 % apteekin tulosta tuottavien reseptilääkkeiden hinnat ovat laskeneet vuosina 2003-2014 15 prosenttia viitehinnan tulon, hintakilpailun ja lääkkeiden tukkuhintojen laskemisen vuoksi. Itsehoitolääkkeet ovat Apteekkariliiton mukaan halventuneet noin 3 prosenttia vuosina 2003-2014. Kaikkien lääkkeiden myyntihinnat määrätään lääketaksa-asetuksessa. Lääkkeen määritelmä löytyy lääkelaista.

3. Päivittäistavarakauppa ry:n (PTY) edunvalvontaosio väittää, että itsehoitolääkkeiden hinnat laskisivat ja saatavuus paranisi, jos niiden myynti vapautettaisiin.

Voglerin ja kumppaneiden äsken linkkaamieni katsausten perusteella ainakaan muualla Euroopassa hinnat eivät ole laskeneet eikä saatavuuskaan parantunut, kun sääntelyä on löysätty. Lisäksi normi kuluttajahinnat ovat nousseet tässä kymmenessä vuodessa ns. helvetisti (tässä vertailua) – millä perusteella ne itsehoitolääkkeiden hinnat siis laskisivat, jos kaupatkin saisivat myydä lääkkeitä? Varsinkin, kun lääkkeiden ulosmyyntihinnat tosiaan eivät määräydy markkinatalouden periaatteiden mukaan.

Olen toki puolueellinen ja tämän kommentin lähdekin on, mutta ei se PTY mitään hyväntekeväisyyttä halua lääkkeiden myynnillä tehdä vaan se haluaa itselleen oman siivun vuotuisesta lääkkeiden myynnistä ja samalla/ennen kaikkea lisätä asiakasvirtojaan. Lääkkeiden siirtäminen kauppoihin vaatisi aika merkittäviä muutoksia terveydenhuoltoalan lakeihin – miten kauppa ottaisi haltuunsa oikeudellisen vastuun ja paljonko tämän vastuun järjestäminen maksaisi ja sitä kautta nostaisi hintoja joidenkin muiden tuotteiden kohdalla?

En myöskään ihan ymmärrä väitettä “tehottoman apteekkijärjestelmän” aiheuttamasta 100 miljoonan euron lisälaskusta valtiolle, kun esimerkiksi 2003 käyttöön otettu viitehintajärjestelmä on tähän mennessä säästänyt 550 miljoonaa euroa yhteiskunnan rahaa, josta valtion lääkekorvaussäästöjä 117 miljoonaa. Apteekit tuovat myös valtiolle suuret tulot apteekkimaksujärjestelmän kautta – STM:n arvio keikkuu 140-145 miljoonan paikkeilla vuodessa. Lisäksi Suomen apteekkitiheys on esim. Ruotsia suurempi (6700 asukasta/apteekki vs 7490 asukasta/apteekki).

Ehkä tässä on olennainen ero siinä, että PTY katsoo apteekkeja vain liiketoiminnallisina yksiköinä, mutta apteekit ajattelevat lisäksi terveydenhoitojärjestelmää kokonaisuutena.

Noh, kilpailevien intressien vuoropuheluahan tämä on, mutta vuodesta toiseen yhtä viihdyttävää. :P Henkilökohtaisesti olisin valmis siihen, että apteekkeja voitaisiin perustaa muinakin kuin toiminiminä ja lääkkeitä ehkä myydä jossain muuallakin, kunhan ne vain olisivat jonkun ammattihenkilön takana. En tiedä miten nämä asiat pitäisi toteuttaa, koska edelleen niitä pitää johtaa terveydenhuollollisin perustein ja olisihan se kiva, että veroäyrit jäisivät Suomeen sen sijaan, että ylikansalliset yhtiöt tulisivat viemään niitä muualle, niin kuin ilmeisesti joillain lääkäritaloilla on viime vuosina käynyt. Yhtiömuodosta (esim. toiminimi vs. osakeyhtiö) käytiin tiukkaa keskustelua farmasia-alan sisällä vähän aikaa sitten, kun Farmasialiitto pudotti pommin sanomalla uudistusmielisesti, ettei välttämättä vastustaisi apteekkien hallittua yritysmuodon vapauttamista.

Saa nähdä mitä tuleman pitää. Tämä oli tällainen “lyhyt” pohdinta, mutta tähän asiaan liittyy niin paljon tunteita, intressejä ja eettisiä möykkyjä, että pohtia voisi varmaan useammankin viestin verran…

Lisäys 27.8.2015: Ihan unohtui kirjoittaa, että luin PTY:n teettämän selvityksen, jossa oli käyty läpi koko Fimean itsehoitolääkelista ja jaoteltu siitä löytyvät tuotteet turvallisiksi myydä kaupassa vs ei suositella myytäväksi kaupassa. Selvitys on linkattu PTY:n sivuille. Pakko myöntää, että olen ajatellut itsehoitolääkkeiden kategoriaa aika suppeasti ja selvitys avarsi tajuntaani. Kannattaa lukea!

Posted in Politiikka | Leave a comment

Word-niksejä 2: sivunumerot ja sisällysluettelo

Gradua sun muita tekstejä tehdessä joutuu kikkailemaan sivunumeroiden ja sisällysluettelon kanssa. Ja sekös vasta on hauskaa.

Olen parina päivänä kirjoittamisen lomassa selaillut laitoksen vanhoja graduja ja yrittänyt ottaa niistä vähän esimerkkiä asemoinnin yms. suhteen. Meillä ei ole kovin tiukkoja ohjeistuksia gradun ulkoasun suhteen. Minua miellyttikin sisällysluettelossa tyyli, jossa tiivistelmäsivut, johdanto ja määritelmät oli sivunumeroitu roomalaisilla numeroilla ja varsinainen teksti tavallisilla numeroilla (katsotaan, mikä miellyttää sitten taas parin viikon päästä). Varsinainen teksti luonnollisesti alkaisi numerosta yksi. Ja kansilehteen numeroa ei kuulu.

Numerointityylien ja sivunumeroinnin avainsana Wordissa on “Osanvaihto”. Sen avulla voi vaihtaa erilaisia sivunumerointeja, laittaa vaikka vain osaan sivua useamman palstan jne. Googlella löytyy paljon ohjeita, joten koko prosessia on turha selittää tähän. :)

Office-ohje osanvaihdon lisäämiseen

Tampereen yliopiston sivunumeroinnin hallinnan ohje

Sisällysluettelon luominen on helppoa, kun käyttää otsakkeissa automaattista numerointia ja otsikkomuotoiluja hierarkian mukaisesti (otsikko 1, otsikko 2, otsikko 3 jne).

Office-ohje automaattisen sisällysluettelon luomiseen, muokkaamiseen ja päivittämiseen

Jonkin Word-jatkokurssin ohjekirja, jossa kerrotaan mm. pitkien asiakirjojen hallinnasta

Ja taas ollaan lähempänä täydellistä maailmaa! :)

Vielä on ratkaisematta muutama ongelma.

1. Miten saa jonkin alueen tekstitiedostossa olemaan kokonaan ilman sivunumerointia?

2. Miten taulukoissa saa tehtyä sisennyksiä niin, ettei koko asemointi mene pieleen? Siis näin (kaiken varmuuden välttämiseksi, lähde: Clemens et al. 2015: Prenatal antidepressant exposure is associated with risk for attention-deficit hyperactivity disorder but not autism spectrum disorder in a large health system):

CropperCapture[15]

P.S. 21 sivua kasassa! Veikkaan, että lähelle 50 sivua mennään tässä kirjallisuuskatsauksessa, jos en keksi jotain hienoa rajausta tähän… Onneksi ohjaajat palaa kohta lomilta.

Posted in Arki, Gradu, Koneen käyttö, Opiskelu | Leave a comment

Word-niksejä 1: ristiviitteet ja kuvaotsikot

Välillä tulee (gradua) kirjoittaessa tilanteita, että olisi kiva saada jokin toimimaan automaattisesti ja olen varma että siihen on keino, jota vain en vielä tiedä. Ajattelin kirjoittaa niitä ylös, jotta niistä olisi hyötyä muillekin ja jotta voin kaivaa ohjeen esiin myöhemmin, jos en sitä enää muista.

Äsken minulla oli ongelma: tekstissä olevan kuva- tai taulukkoviittauksen automaattinen päivittäminen, jottei tekstiin jäisi huolimattomuusvirheitä.

Kuvien ja taulukoiden numeroinnit voi luoda automaattisesti, jolloin uutta kuvaa tai taulukkoa lisätessä muiden numerot päivittyvät sijaintinsa mukaisesti. Tekstiin se numero kuitenkaan ei päivity… jollet tee ristiviitettä (linkki Officen ohjeeseen). Ristiviite toimii tässä tapauksessa niin, että kun vaikka taulukon numero “Table 2″ päivittyy, myös tekstissä oleva viittaus “table 2″ päivittyy, kun niin käsket. Viitteen luomisen jälkeen tekstiin sana alkaa ärsyttävästi isolla alkukirjaimella, koska ohjelma oletusarvoisesti kopioi taulukon otsikon muotoilun. Muotoilua voi muokata käsin, mutta aina kentän päivityksen jälkeen muotoilu tulee takaisin. Pitää siis klikata kenttään oikealla näppäimellä ja muotoiluista valita “pienet kirjaimet” ja “säilytä muotoilu päivittäessä”, niin ongelma ratkeaa. Vielä ainakin vaikuttaa toimivalta.

Eilen taisin huomata, että tekstin seassa olevat kuvat ja kuvaotsikot saa kulkemaan vaikkapa copypastetessa yhdessä, kun luo uuden tekstilaatikon ja laittaa kuvan sen sisään. Kun tekstilaatikon sisällä olevaan kuvaan lisätään kuvateksti, niin ne ovat samassa kehyksessä, jolloin niitä on helppo liikutella yhdessä vailla pelkoa leipätekstin sekoamisesta. Tässä kamalan sekava Office-ohje samasta toimenpiteestä (kuvatekstin luominen irraliseen objektiin): klik.

Tästä inspiroituneena tein taulukoille lähes saman tempun: Lisäsin taulukon ylle yhden lisärivin, yhdistin solut yhdeksi riviksi ja siirsin taulukon otsikon tähän yhdistettyyn soluun. Poistin luonnollisesti ääriviivat tästä rivistä, jolloin rajat eivät näy tulostettaessa tai gradun pdf-versiossa. Tässä kuva selvennykseksi:

CropperCapture[14]

Näiden automatisointien yms. luomisessa on jonkin verran vaivaa, mutta kun niitä tekee heti alkuun toimiviksi, niin kirjoittamisesta ja varsinkin lopullisesta muokkaamisesta tulee vaivatonta. Itselläni oli jo varmaan 10 sivua gradutiedostossa ennen kuin olin kirjoittanut riviäkään, koska loin valmiit otsikot osioille, joiden tiedän graduun tulevan, tiivistelmäsivut, sisällysluettelon automatisoinnin yms. Kannattaa. :)

Muokkaus 29.7.2015: Automaattisista muotoiluista muuten löytyy oma tyylinsä kuvaotsikoille ja tyyliä voi käyttää yllättäen myös taulukoille. Sen kuin muuttaa muotoilua mieleisekseen, niin tulee yhtenäinen ulkoasu kaikille. Ehkä.

Posted in Gradu, Koneen käyttö | Tagged | Leave a comment

Barcelona on nyt takana

Huhhuh, nyt olemme olleet viikon kotona Kuopiossa. Muutamat vaaditut vaihtoraportit olen jo kirjoitellut. Vielä pitää odottaa postista todistusta suoritetuista opinnoista ja pyytää kauniisti sekavaa kielitoimistoa lähettämään minulle todistus kielikurssista, jonka kävin.

Viimeisinä Barcelonan päivinä ja viikkoina rientelimme Lassin kanssa ympäriinsä kaupunkia tekemässä vielä tekemättömiä asioita ja tekemässä joitain asioita “viimeistä kertaa”.

Tekemättömiin asioihin kuului muun muassa päivän matka Valenciaan junalla. Valencia on aika suuri kaupunki, jonne pääsee Barcelonasta muutamassa tunnissa junalla. Vanha kaupunki vaikutti olevan aika pieni, mutta muuten kaupunki oli miellyttävän rauhallinen ja siisti, koska turisteja oli paljon vähemmän kuin Barcelonassa. Valenciassa on vaikuttava tiede- ja tapahtumapuisto. Söimme lounaan sattumanvaraisella sisäpihalla ja tomaattikeitto, mereneläväpaella ja olut maistuivat kuumana päivänä i-ha-nal-ta. Mmmm. Loppupäivän käveleskelimme puistoissa ja ennen paluuta kävimme VLC on tap -nimisessä olutpaikassa, jossa söimme pekoninachoja ja hampurilaista. Paikasta löytyi loistavan makuinen vehnäolut ja tosi mukava baarin omistaja, jonka kanssa juttelimme sen verran kuin aikataulu salli. Sitten juoksimmekin junaan, jonne ehdimme parin minuutin marginaalilla.

Tässä panoraamat keskustasta ja mainitusta tiedepuistosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 
OLYMPUS DIGITAL CAMERA**

Kesällä Barcelonassa starttasi Musica als Parcs -tapahtumasarja. Joka viikko järjestetään erilaisia konsertteja kaupungin puistoissa ja ne ovat ilmaisia. Kävimme katsomassa kahta konserttia. Toinen oli Parc de la Ciutadellassa, jossa soitti nuoriso-orkesteri. Toinen konsertti oli tapahtuman 20-vuotisjuhlakonsertti Katalonian kansallismuseon takana ja siellä soitti saksofoniorkesteri ja sen jälkeen joku hurmoksellinen gospelkuoro. Emme olleet käyneet puistossa aiemmin ja se oli todella kaunis! Harmittaa vieläkin, kun kamerasta loppui akku.

**

15.6. vietimme vuosipäivää ja kävimme Palau de la Musicassa kuuntelemassa elokuvamusiikkia soittavaa sinfoniaorkesteria. Kävimme myös seuraavana päivänä syömässä ehkä parhaassa italialaisessa, jossa olemme ikinä käyneet.

Muuta ohjelmaa loppupäivinä olivat mm. Barcelonan eläintarha, viimeinen kävely Collserolan luonnonpuistossa (josta löytyi paikallisten takapihalta “laiton” grilliravintola, jossa asiakkaita riitti). Sitten kävimme vielä monissa paikallisissa puistoissa ja ravintoloissa.

 

Posted in Arki, Vaihto | Leave a comment

Terveysteknologiaa

Nykyteknologia on kätevää. Tällä ja viime viikolla on ollut muutamia kokouksia sen kautta: ISYY:n edustajiston keskusvaalilautakunnan sekä samaisen porukan viestintäryhmän kokouksia, Farmasia-lehden toimitusneuvostoa sekä yksi ex-tempore epävirallinen miitti, jossa käytiin parin kaverin kanssa läpi Wikipediaan menossa ollutta tekstiä keskellä yötä. :D Harmi, ettei yhteydet monestikaan ihan täysin pelaa ja paljon menee ohi äänen puuroutumisen tai vastaavan myötä. Etäkokoustusta ja asioiden valmistelua tekstipohjaisessa IRC:ssä, nyt kun Fobba ja muut poliisit ovat löytäneet sinne?

Muutenkin olen tällä viikolla selaillut välillä terveysteknologiaan liittyviä mobiilijuttuja. Yksi tuttu on pykännyt pystyyn kokeiluversion Fudbot-sovelluksestaan, joka vissiin sisältää liikuntaa, lääkkeitä, musiikkia, ravitsemusta ja kaikkea sun muuta. Muita kiinnostavia juttuja olivat tällä viikolla Terveysteknologian kehittäjät ja vauhdittajat -ryhmä LinkedInissä sekä Kuopio Innovationin järjestämä Health Challenge, jossa kilpaillaan hengitysteiden sairauksien hoidon parantamisessa. Sitten löytyi Tekesin ja Sitran järjestämä Health Tuesday (järjestetään joka kuukauden 1. tiistai, videot jaetaan verkossa), joka on ilmainen ja kaikille avoin – hyvä, Tekes! Lisäksi syksyllä Kuopiossa järjestetään seminaari, jossa puhutaan mobiililaitteista terveydenhuollon laitteina. Paljon siis tapahtuu koko ajan, kunhan vain seuraa kehitystä. Toivottavasti lainsäädäntö seuraisi nopeasti perässä.

Ilmeisesti mobiililaitteista ja niiden sovelluksista povataan suurtakin terveyalan murrosta lähivuosina – ymmärrettävästi, koska melkein jokaisella sellainen on. Ihmiset ovat alkaneet yhä enemmän seurata verenpainettaan ja sykettään erilaisten sovellusten avulla ja alan lehtiä, blogeja ja artikkeleita ilmestyy joka tuutista. Potentiaalia on, siis!  Tässä vielä yksi hyvä lehtiartikkeli (“Terveysteknologian vallankumous on jo alkanut – älypuhelimessasi”, Yle) aiheesta. Tajusin tuon lukemisen jälkeen, että NYT pitäisi terveysalan ihmisten iskeä tähän rakoon tiedoillaan, kun ihmiset mittaavat itseään jatkuvasti. Mitä se tarkoittaa, kun verenpaine on korkealla? Mitä riskejä korkea rasvaprosentti aiheuttaa? Entäs sitten, että minulla on 2-tyypin diabetes – sehän hoidetaan parilla tabletilla päivässä. Sitä sitten, että liikunnalla ja ravinnolla parannettaviin, hillittäviin ja ehkäistäviin sairauksiin kuluu valtavia määriä rahaa ja niille menetetään liian monta elämää vuodessa. Personal trainereiden ja liikunta- ja terveysharrastajien (ja huuhaaharrastajien) blogeja on enemmän kuin koskaan ja ihmiset lukevat niitä. Mutta entä farmasian ihmisten blogit? Lääkäreiden? Miksemme me jaa tietoa näistä asioista somessa vaan hajoilemme ja ihmettelemme lähinnä omissa piireissämme? Arvostan niitä aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät toisin ja myönnän puutteellisuuteni tässä. Yritän parantaa tapani.

Posted in Media, Politiikka | Leave a comment

Hellettä, nanoteknologiaa ja gradua

Tämä on ollut niitä viikkoja, joita varman jokainen gradun tekijä kohtaa. Hyvästä yrityksestä huolimatta parhaimmillaan menee 2 päivää yhden artikkelin lukemiseen, kun artikkeleita on jonossa noin 20 ja jokaisen viitteistä löytyy 5 kiinnostavaa artikkelia lisää ja saan keskityttyä aiheeseen ehkä puoli tuntia kerrallaan ja sitä rataa… Lisäksi monet artikkelit ovat maksullisia, joten pitää käydä läpi monta tietokantaa sekä Google, kun siihen yrittää päästä ilmaiseksi käsiksi (on laillista). Lisäaseena vielä tällä hetkellä on pääsy joihinkin tietokantoihin Barcelonan yliopiston kirjaston kautta. Ainakin yhden artikkelin kohdalla siitä on jo ollut apua. Hyvä, että lähdin vaihtoon. :P

Kun hyvältä vaikuttavan artikkeli on saatu haltuun ja sen lukemiseen on käytetty paljon aikaa, niin johtopäätökset onkin usein vedetty “haulikolla ammutun” näköisistä kuvaajista, josta ei voi päätellä oikein mitään. Mutta sellaista se biologisessa ympäristössä on – vaihtelu on suurta ja harvat asiat menevät lineaarisesti tai yksinkertaisesti. Pitää vain etsiä toistuvia trendejä. Tämän kaiken vaivannäön lopputuloksena tekstiä syntyy ehkä 2 riviä 2 päivässä ja välillä oikolukiessa tulee pyyhittyä 10 riviä kerrallaan. Ei auta, että ikkunasta näkyy pilvetön taivas ja helteet valtaavat taas rannikon. Graduttaa, siis. Nyt olen sentään jo tähän aikaan (10:21) gradun ääressä. Ja kirjoitankin sitten blogia. Kyllä tämä tästä! Ehkä!

*

Viimeinen kurssi, nanobioteknologia, on siis käynnissä. Tiistaina kävimme tutustumassa taas tiedepuiston labroihin, tällä kertaa solubiologiaa sekä in vitro että in vivo seeprakalalabrassa. Lisäksi kävimme katsomassa, miten scanning tunnelig microscope toimii. Vierailu ei ehkä ollut täysin onnistunut (STM-kuvien tekeminen kesti todella kauan ja niitä otettiin monta). Alla törkeästi kuva minusta ja kurssikavereistani, joiden jalat jo väsyivät pienessä kuumassa labrassa seisoskellessa. Sergi kuvasi. :3

nanobioteknologiaa

Keskiviikkona sen sijaan oli ihan tajuttoman hyvä luento – tällainen tämän kurssin pitäisi alun perinkin olla. Luennoimassa oli Sonia Trigueros Oxfordin yliopistosta fysiikan osastolta ja hän kertoi projektistaan, jossa yrittää saada nanoteknologian avulla vietyä syöpälääkkeen selektiivisesti syöpäsoluihin. Hän oli lähtenyt hommaan suunnilleen nollatiedoilla ja nyt hän on edennyt nanoteknologian osaston apulaisjohtajaksi ja kehittänyt (useampiakin?) uusia tekniikoita lääkekuljetukseen. Tajutonta. Toivottavasti projektit onnistuvat.

Posted in Gradu, Lääkejuttuja, Opiskelu, Tiede, Vaihto | Leave a comment

Enää kuukausi

Edellisessä postauksessa mainituista vierailupyynnöistä ei ole kuulunut vielä mitään. Jos vastausta ei tule reilussa viikossa, niin tuskin kannattaa odottaa kovin suuria? Pitänee yrittää vielä jotain muuta kautta tai jonnekin muualle vierailulle, vielä kun aikaa piisaa.

*

Ostimme lentoliput. Enää (alle) kuukausi jäljellä tätä once in a lifetime -aikaa. 24.6. lähdemme Barcelonasta, mutta emme suinkaan suoraan Suomeen. Ensin lähettänemme 40 kg tavaraa Suomeen, mikä tullee maksamaan vajaat 200 euroa. Ei kukaan tietäisi halvempia vaihtoehtoja? Kun pääsemme tavaroista eroon, niin lennämme muutamaksi päiväksi Wieniin Itävaltaan. Siitä ehkä jokilaivalla Bratislavaan Slovakian puolelle kahdeksi yöksi. Bratislavasta vuokraamme auton ja aiomme käydä visiitillä ainakin Spisin linnassa sekä kolmessa luolassa, jotka sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin matkan sisällä: Dobsinskan jääluola, Ochtinskan aragoniittiluola (UNESCO:n kohde, ainoa Euroopassa!) ja Krashnorskan luola, jonne pääsee jopa parin tunnin kierrokselle täydessä luolavarustuksessa ihailemaan maanalaisia järviä ja jokia sekä tietenkin tippukiviä. Luolapäivän jälkeen käymme vaeltamassa päivän Slovakian Paratiisipuistossa, jossa muun muassa kiivetään tikkaita pitkin kallioita ylös. Sitten olisi tarkoitus siirtyä päiväksi Puolan puolelle Zakopaneen, josta pääsee kiipeilemään Tatravuorille, missä olisi myös tarkoitus jotain 6-8 tuntia seikkailla. Zakopanesta busseilemme 3-4 päiväksi Krakovaan, josta sitten otamme lennon Suomeen. Sitten tämä loppuu. :(

*

Kaksi aiemmin mainittua kurssia, Structure and Analysis of Macromolecules sekä Molecular Diagnosis, ovat päättyneet. Tai no, molekyylidiagnostiikan kurssitehtävistä on vielä pari jäljellä.

Makromolekyylikurssilla käytiin läpi massaspektrometrian eri variaatioita, röntgenkristallografiaa ja nuclear magnetic resonance (NMR, ydinmagneettiresonanssi?) -laitteita. Kävimme myös vierailulla Barcelonan kemian tiedekunnan sekä tiedepuiston labroissa katsomassa laitteita käytännössä. NMR-magneetit jäivät parhaiten mieleen, koska ilmeisesti koko tiedepuiston rakennus lähti alunperin siitä, että yliopistolle haluttiin oma NMR. NMR-laitteet ovat niin herkkiä (erityisesti suurin niistä), että se on asetettu pari kerrosta maan alle, magneetin jalustan perusta on valettu erilleen muusta rakennuksesta ja jalustassakin on pehmusteet ylimääräisen värähtelyn, joka häiritsisi mittauksia, estämiseksi. Lisäksi suoraan magneetin yläpuolella on pari kerrosta tyhjää tilaa, jottei magneettikenttä häiriinny. Magneettitiloissa kaikki ilmastointia myöten on rakennettu magneettien ehdoilla. Ah. Söpöä.

Lisäksi kurssilla piti tehdä parityönä esitys etukäteen valitusta artikkelilistasta. Saksalainen parini oli käyttänyt Rochella työskennellessään SPR eli surface plasmon resonance -laitteita, joihin oli ihastunut, joten pyysimme sitten professorilta siihen liittyvää artikkelia. Ei olisi kannattanut, koska ko. artikkeli oli sitten ihan todella vaikeasti kirjoitettu, tuloksia tulkittiin selvästi vähän positiivisemmin kuin ehkä olisi aihetta ja muutenkin artikkeli vaati ainakin 5 lukukertaa ja 5 tuntia keskustelua, ennen kuin olimme samaa mieltä siitä, mitä kokeessa tapahtui (jos kiinnostaa, niin tässä). Kun esityksen jälkeen kritisoimme artikkelia huonosta kirjoittamisesta jne, paljastui, että kirjoittajat ovat proffan kavereita. :P Hups.

Tässä kuvia vierailuista:

WP_000797

Läpileikkaus ydinresonanssimagneetista. Eri kerroksissa on nestemäistä (kylmiä) typpeä, vetyä yms, koska magneetti tuottaa todella paljon lämpöä.

WP_000800

Pienempi NMR-laite luonnollisessa ympäristössään.

WP_000798

Talon suurin magneetti lasin takaa.

WP_000838

Röntgenkristallografialaite. Ja Iris Alankomaista

WP_000836

Tässä kasvavat proteiinikristallit, jotka sitten pyydystetään silmukkaan, joka siirretään kristallografiin ja jota ammutaan röntgensäteillä proteiinin rakenteen selvittämiseksi. Apuna käytetään matemaattisia malleja ja ammattitaitoa, prosessissa menee viikkoja.

 

WP_000792

Massaspektrometrialaboratorio. Iso putki on Time of flight -masiina, jossa ionit erotellaan niiden koon mukaan (suuret lentää hitaammin) ennen niiden osumista detektoriin.

Molekyylidiagnostiikassa käytiin läpi molekyylidiagnostisia menetelmiä. Eniten ehkä käsiteltiin erilaisia geeniluentatekniikoiden sovelluksia eri sairauksissa. Siis bakteeritulehdukset, trooppiset sairaudet, periytyvät sairaudet, ennen syntymää tapahtuvaa (tai jopa koeputkihedelmöitettävien sukusolujen) diagnostiikkaa, ravinnon vaikutusta geeneihin, viruksia, ja niin edelleen. Englannin taso ja esiintymistyyli vaihteli taas aika laajasti, mutta enimäkseen kyllä tykkäsin luennoista. Kurssilla ei ollut tenttiä vaan suoritus tulee läsnäolosta ja kurssitehtävistä: kustakin aihealueesta tuli kysymyksiä, joihin pitää vastata. Joka aihealueesta tuli myös artikkeli, joista yksi pitää valita ja kirjoittaa sivun mittainen “kommentointi”. Kysymykset eivät ole mitään helppoja, joihin löytyisi vastaus suoraan luentomateriaalista vaan niissä pitää osata soveltaa. Turhauttavaa, mutta hyödyllistä? Vielä pystyisi ilmoittautumaan kurssiin liittyvään vapaaehtoiseen 3 päivän labraan, jossa ekassa työssä tutkitaan mitokondrioiden formologiaa fibroblastisoluissa ja toisessa diagnosoidaan Chagas’n tauti verinäytteestä. En ole vielä päättänyt, menenkö, koska se on vasta kesäkuun puolivälin jälkeen.

WP_000788

Bonuksena yksi farmasian laitoksen pihalla olevista puista. Möykkypallo yäläällä keskellä on papukaijan pesä. Kuumassa luentosalissa on mukavaa olla ikkuna auki, mutta papukaijojen rääkäisyt ovat välillä aika vallitsevia. :)

WP_000787

Ja itse farmasian laitos.


Posted in Arki, Opiskelu, Vaihto | Leave a comment

Koukut vedessä

Laitoin sähköpostia erääseen La Ramblalla olevaan apteekkiin (arvelin, että siellä ehkä on eniten englannin osaamista ja tarvetta) sekä yhdelle paikalliselle farmasistille, joka työskentelee  1600-luvulla perustetun Sant Paun sairaalan genetiikkalabrassa. Tavoitteena olisi päästä vierailulle ja tutustua paikalliseen työympäristöön. Toivottavasti onnistuu! Olisi nimittäin todella kiinnostavaa, ja apteekissa voisin ehkä auttaakin muutaman tunnin ajan jossain hommissa. Tuskin Suomen farmaseuttipaperilla saisin mitään farmaseuttista neuvontaa antaa, mutta jotain hanttihommia voisin tehdä ja tutustua samalla ympäristöön sekä OTC/BTC/reseptilääkkeiden valikoimaan.

Aiemmin tässä kuussa viestittelin paikalliseen farmasian alan järjestöön tutustuakseni paikalliseen apteekkisysteemiin ja koulutukseen. En ole voinut kysyä kanssaopiskelijoilta, koska en tunne oikeastaan ketään farmasian opiskelijoita (käyn bioteknologian kursseja, joten koulukavereihin olen tutustunut sitä kautta). Järjestön linkkaamasta materiaalista sain selville, että samoin kuin muillakin aloilla täällä, “kandi” farmasialla on 4 vuotta ja 240 opintopistettä, johon sisältyy Suomen tavoin 30 opintopistettä harjoittelua. Maisterikoulutus taas on vain vuoden mittainen. Ilmeisesti eri alojen opiskelijat täällä haluaisivat myös 3+2 vuoden opintosysteemiin, mutta ainakaan vielä sitä ei ole saavutettu.

Vuosi maisteriksi on minusta aika kova tahti ja ainakin täkäläiset kurssikaverit joutuvat tekemään todella paljon hommaa – tosin vastapainoksi kuulemma itse maisterivaiheen kurssit ovat helppoja verrattuna kandivaiheen opiskelumäärään ja kurssien vaikeuteen. Maisteriopiskelijat siis pahimmillaan tulevat aamuyhdeksäksi Barcelonaan jostain tunnin matkan päästä lähikaupungista (Bcn on kallis ja monet asuvat vielä vanhempiensa luona), tekevät gradulabraa iltapäivään asti ja tulevat suoraan luennolle klo 17 eteenpäin. Luennot kestävät ehkä 18:30-20 asti. Sitten heidän pitää vielä matkustaa kotiin. Luonnollisesti labratöiden ja gradun valmistumiselle on tiukka aikaraja. Itsellänikin on kokemusta pitkistä päivistä, mutta jotenkin tämä paikallinen systeemi kuulostaa stressaavalta.

Posted in Apteekki, Opiskelu, Vaihto | Leave a comment

Itsearviointia

Itsearviointi-sana aiheuttaa varmaan kylmiä väreitä Kuopiossa opiskelleille. :) Sitä tulee kuitenkin harrastettua paljon – ainakin minä teen sitä. Niin kauan kuin se ei mene överiksi, niin onhan oman käyttäytymisensä ja ajattelunsa arviointi hyvästä, koska siinä voi huomata yllättäviä kehityksen kohteita tai saada uusia ideoita elämään.

Vaihdossa olo on ollut kliseisen hyvä irtiotto arkisista kuvioista niin koulutusalan, ihmisten kuin koko Suomen maankin kannalta. Kaikkea on saanut tarkkailla ulkopuolelta.

*

Malagassa juttelimme paikallisen tutun, Jorgen, kanssa suomalaisesta hiljaisuuskulttuurista. Monesti ajattelemme, että se on niin hienoa, kun ei tarvitse ns. puhua paskaa. Espanjalainen taas tunsi selvästi olonsa kiusaantuneeksi joka kerta kun tuli pidempi tauko jutustelussa ja selvästi otti paineita keskustelun ylläpitämisestä, kun taas meistä muista pienet hiljaisuudet oli ok (itse kyllä ahdistuin hänen puolestaan ja sitten yhtä lailla yritin keksiä juttua). Ehkä vähän ylimielisesti vitsailimme, että “Finns don’t talk” ja suhtauduimme keskustelun väkisillä ylläpitämiseen aika välinpitämättömästi. Suomalaisten puhumattomuus ei ole tiettykään täysin totta, mutta kyllä sen eron täällä huomaa. Asiasta keskustelun jälkeen Jorge ei selvästikään ollut vaikuttunut vaan enemmänkin ei voinut ymmärtää tätä käytöstapaa. Jälkikäteen toisen puoliskani kanssa mietimme, että ehkä meidän tapamme olla tuppisuuna ei olekaan se oikea? Espanjalaiset ovat äänekkäitä, kyllä, mutta myös ilmaisevat itseään avoimemmin, ovat ehkä rehellisempiä tai suorempia, ja varmaankin ymmärtävät muita ihmisiä paremmin, koska oppivat ilmaisemaan tunteitaan pienestä pitäen? Me suomalaiset karkeasti ottaen emme puhu tunteistamme kovin helposti ja kartamme väittelyitä ja ristiriitoja. Yksi saksalainen vaihtari jossain juhlissa kysyi, että onko se totta, ettei suomalaisilla ole tunteita?

Tähän liittyy aasinsilta Pyreneiden reissuun liittyen, kun itselleni osittain entuudestaan tuntematon matkaseura olikin ultrapuheliasta. Juttua tuli kuin tykin suusta ja jokaista hetkeä maustoi tyyppi, joka kuulosti suunnilleen Mertarannalta kuvailuineen ja sanaleikkeineen. Aloin ajatella, että täytyy itsekin opetella kuvailemaan paremmin hetkellisiä fiiliksiä ja analysoimaan tilanteita sekä ihmisiä erilaisista pienistä vihjeistä lukien. Se on viihdyttävää itselle ja muille ja varmasti myös kehittävää niin älyllisesti kuin sosiaalisestikin. Jossain vaiheessa elämää harrastinkin paljon sanataiteilua, mutta jossain vaiheessa faktapitoisesta keskustelusta ja älyvapaasta ölinähuumorista tulikin tärkeämpiä. Anteeksi. Yritän parantaa tapani.

*

Toinen asia, joka on vahvasti herännyt, on oman “farmasistilokeron” avautuminen ulospyrkiminen. Viime vuoden Kuopion Työelämäseminaarista saakka mielessä on välillä pyörinyt Kasve oy:n perustaja Jukka Holapan vitsailu siitä, miten me proviisoriopiskelijat olemme “FARRRMASISTEJA” eikä muunlaisia työnkuvia tai muita voi sitten ajatellakaan. Nyt olen seurannut alaamme kauempaa ja tuntuukin, että meistä kuuluu julkisuuteen vain “nenäsuihkeiden liian pitkäaikainen käyttö johtaa lääkenuhaan – ethän käytä niitä liian pitkään” – “tulehduskipulääkkeet ovat vaarallisia” – “särkylääkepäänsärky” – “lääkkeitä ei saa laittaa tavalliseen kauppaan” – “vitamiineja pitää käyttää niin ja niin paljon” – “apteekkien asiakkaat ovat tyytyväistä väkeä” – “LHKA” – ja sitä rataa. Nämä ovat tärkeitä asioita ja perustuvat syvälliseen farmakologiseen tietoon, jota kaikilla ei ole, mutta minusta tuntuu, että vuodesta toiseen samat asiat pyörivät uutisissa ja alan sisäisissä projekteissa. Ja olen sentään ollut menossa mukana vasta 5 vuotta.

Eikö meillä oikeasti ole mitään muuta annettavaa? Tiedän, että on. Mutta jos ammattikuntamme jatkaa julkisuudessa koko ajan samojen asioiden toistamista, samalla kun näkymättömiä meikäläisiä vaikuttaa EU:ssa, löytää uusia lääkkeitä ja annostelutapoja, tekee tärkeää tutkimusta, perustaa yrityksiä ja pelastaa ihmisiä sairaalaosastoilla, niin ei ihme, kun ei yhteiskunnallinen arvostus nouse. “Kansa” ei tiedä edellämainituista asioista, vaikka niitä alan sisällä ja ammattilehdissä hehkutetaankin. Itsekään en aluksi innostunut jonkun ehdottaessa farmasian opiskelua, kun “kassatyö apteekissa ei kiinnosta” – siinä oli kaikki, mitä alasta tiesin, vaikka olenkin tiedelehtiä seurannut melkein siitä asti, kun olen osannut lukea. Jossain vaiheessa onneksi tein vähän googletutkimusta farmasian alan ammattikuvista ja päädyinkin alalle opiskelemaan. Nyt tiedän, että on paljon muutakin tehtävää ja sen, etteivät ne apteekkien farmaseutit ja proviisorit todellakaan ole pelkkiä kassatyöläisiä.

Harmi vain, ettei tämä viesti ole levinnyt ja eritasoista aliarviointia ja ikävää käytöstä saa kyllä kokea apteekissa vähintäänkin viikoittain ja lukea kaikenlaista mukavaa nettifoorumeilta (tuo linkin keskustelu on kyllä kuolematonta kamaa :D). Joskus naurattaa, mutta välillä kyllä otsasuoni tykyttää ja kyllästyttää palvella ihmisiä, jotka ilmiselvästi eivät osaa arvostaa kanssaihmisiä. Asiakaspalvelijana en tietenkään saa sanoa vastaan sillä tavalla kuin ehkä mieli tekisi, mutta tiskin toiselta puolelta saa sanoa mitä tahansa taikka uhkailla tai varastaa apteekin omaisuutta… Huoh.

No, joka tapauksessa. Terveys- ja lääkealalla olisi vaikka kuinka paljon esimerkiksi yritysmahdollisuuksia. Jos välillä tuntuu, että lääkeala kyllästyttää, niin kuka sanoo, että työn on pakko liittyä suoraan lääkkeisiin? Farmaseuttisella tieto-taidolla fysiologiasta ja biokemiasta yhdistettynä kunkin henkilön omiin mielenkiinnon kohteisiin ja/tai lisäkoulutukseen voi tehdä vaikka mitä. Täytyy vain löytää ne asiat, osata sekä uskaltaa tuoda ne julki ja etsiä ihmisiä, joilla on itseltä puuttuvia taitoja. Tehdä yhteistyötä.

Itse innostuin tutkimus-tuotekehitys-innovaatiokolminaisuudesta Barcelonan yliopiston aiheeseen liittyvällä kurssilla. Tutkin kurssiesseessä Suomen tutkimus- ja tuotekehitysympäristöä (T+K) ja siellähän on valtavasti kuhinaa, vaikka ikäviä uutisia valtion tutkimuslaitoksista, joilla on omia T+K-yhteisöjä, kuuluukin. Toivottavasti jossain vaiheessa minullakin on aikaa aktivoitua Nuorkauppakamarissa tai jossain vastaavassa toiminnassa. Mainittua esseetä tehdessä tuli toiveikas olo, kun tajusin, että lehtiotsikoista poiketen koko Suomen kansa ei ole lamaantunut voivottelemaan, vaan pien- ja kasvuyrittäjyyspopula on aktiivista ja jyrää eteenpäin monilla eri sektoreilla. Samalla he yrittävät vaikuttaa lainsäädäntöön toimintansa helpottamiseksi.

*

Täällä ollessa olen myös huomannut monien tärkeiden taitojen ja ominaisuuksien olemassaolon. Joskus olen erehtynyt ottamaan ne itsestäänselvyyksinä.

Esimerkiksi kyky tehdä päätöksiä on todella tärkeä asia niin vapaalla kuin töissäkin. En itse ole mitenkään erityisen hyvä siinä, mutta olen huomannut, etten myöskään huonoin. Elämää vaikeuttaa huomattavasti, jos jokainen valinta tapahtumiin osallistumisesta, suunnan päättämisestä, ruuan tekemisestä, rahan käytöstä jne. aiheuttaa haasteita. Tärkeintä on ottaa jokin suunta ja mennä sillä. Jos suunta osoittautuu huonoksi, niin sitten valitaan parempi. Ei se ole sen vaikeampaa. Pätee myös päivänpolitiikkaan…

Toinen on organisointitaito. Suomessa ollaan minusta parempia organisoijia kuin täällä – ainakin yliopistolla. Kurssien organisointiongelmista olen tainnut kertoa jo aiemminkin, mutta taas ne nousee mieleen, kun mietin tuota vasta alkanutta Structure and analysis of macromolecules -kurssia. Kurssin johtaja on kyllä innoissaan ja selittää erittäin (liiankin) havainnollisesti asioita, mutta meille ei esimerkiksi ole annettu kalenteria, että minä päivänä luennoidaan mistäkin aiheesta. Kaikki kurssiaktiviteetit ovat pakollisia, mutta silti ei haittaa, jos jollain luennolla ei ole paikalla. Eilen hän myöhästyi luennolta 20 minuuttia, koska got carried away jonkun opiskelijan kanssa. Me kurssilaiset olimme jo melkein lähdössä kaljalle, kun hän viimein ryntäsi hengästyneenä ja anteeksipyydellen paikalle.

Lupausten ja suunnitelmien pitäminen. Ainakin kahdesti paikallisten opiskelijoiden kanssa sovitut asiat ovat kuivuneet lopulta kasaan, vaikka päivät ja kaikki on lyöty lukkoon. Kesken kurssia saatetaan muuttaa päivämääriä tai tenttialueita (sinänsä hyvä, että näin voi tehdä, mutta joskus muutokset tulevat vähän liian yllättäen). Ensin jotain vaaditaan, mutta sitten ei vaaditakaan. Kaupat ovat monesti menneet kiinni ennen aikojaan. Ravintolasta luvataan ruoka ajassa x, mutta se ei tulekaan. Ja espanjalaisethan ovat kuuluisia myöhästelystään. Ei sillä, että itse olisin maailman täsmällisin ihminen – en todellakaan – mutta täällä ollaan kyllä ihan omaa luokkaa. Siihen on kyllä jo tottunut.

Tässäpä ajatusten lentoa hetkeksi. Palaan asiaan…

Posted in Apteekki, Arki, Käytäntö, Media, Työ, Vaihto | 1 Comment